Laiva keinuu
nuoruus lipui lävitsemme lailla riemukulkueen
nyt mustaa ylleen pukee miehet saattueen
ihmiselämällä suuntaa onko lain
kun se kuljettelee luotujaan
sovinnoilla aikaan saatiin välirauha me vain
vaan ei sotaa loppumaan
kohtaloksi sellaista kai kutsutaan
Se mitä kerran tehtiin
ei koskaan katoa
se pysyy vaikka onkin kaikki muu jo lopussa
se mikä kerran tehtiin
se on kai ikuista
ja vaikkei tämän jälkeen toisillemme puhuta
se mikä kerran tehtiin
on aina osa minua
Katso silmiin
vaikka emme enää mahdu edes samaan huoneeseen
en tiedä kovin monen meille pärjänneen
nyt kun välillämme railo syvenee
me tuskin kyyneleitä tuhlataan
jokin meitä toisiltamme säästäen nyt ohjailee
eri suuntiin kulkemaan
kohtaloksi sellaista kai kutsutaan
Se mitä kerran tehtiin
ei koskaan katoa
se pysyy vaikka onkin kaikki muu jo lopussa
se mitä kerran tehtiin
se on kai ikuista
ja vaikkei tämän jälkeen toisillemme puhuta
se mikä tehtiin
on aina osa minua
Nyt kun laiturille köydet heitetään
ja maihinnousuportit avataan
minä päästän susta irti, mutta muista:
päivääkään mä en suostuis vaihtamaan
Se mitä kerran tehtiin
ei koskaan katoa
se pysyy vaikka onkin kaikki muu jo lopussa
se mitä kerran tehtiin
se on kai ikuista
ja vaikkei tämän jälkeen toisillemme puhuta
se mitä kerran tehtiin
on aina osa minua