Laiva keinuu nuoruus lipui lävitsemme lailla riemukulkueen nyt mustaa ylleen pukee miehet saattueen ihmiselämällä suuntaa onko lain kun se kuljettelee luotujaan sovinnoilla aikaan saatiin välirauha me vain vaan ei sotaa loppumaan kohtaloksi sellaista kai kutsutaan Se mitä kerran tehtiin ei koskaan katoa se pysyy vaikka onkin kaikki muu jo lopussa se mikä kerran tehtiin se on kai ikuista ja vaikkei tämän jälkeen toisillemme puhuta se mikä kerran tehtiin on aina osa minua Katso silmiin vaikka emme enää mahdu edes samaan huoneeseen en tiedä kovin monen meille pärjänneen nyt kun välillämme railo syvenee me tuskin kyyneleitä tuhlataan jokin meitä toisiltamme säästäen nyt ohjailee eri suuntiin kulkemaan kohtaloksi sellaista kai kutsutaan Se mitä kerran tehtiin ei koskaan katoa se pysyy vaikka onkin kaikki muu jo lopussa se mitä kerran tehtiin se on kai ikuista ja vaikkei tämän jälkeen toisillemme puhuta se mikä tehtiin on aina osa minua Nyt kun laiturille köydet heitetään ja maihinnousuportit avataan minä päästän susta irti, mutta muista: päivääkään mä en suostuis vaihtamaan Se mitä kerran tehtiin ei koskaan katoa se pysyy vaikka onkin kaikki muu jo lopussa se mitä kerran tehtiin se on kai ikuista ja vaikkei tämän jälkeen toisillemme puhuta se mitä kerran tehtiin on aina osa minua