Minä laulan lastani levolle
Laulan hiljaa ja rauhaisasti
Sillä helvetti jyskää yllämme,
kumu kuuluu kehtohon asti
Jo matkalla on Tuonen noutaja
Pyörät puiset kuulen ma tiellä
istuu ruuhessa valmiina soutaja,
mahtuu vierelleen sielu vielä
Kumpaa noutamaan tulit, mies mustainen?
Aika minunko vai pilttini pienen?
Jos lapseni viet, kuolen kuitenkin,
tilaa venhossa mullekin lienee?
Jos minut viet, kukahan lapsen saa,
kun ei isääkään elossa hällä?
Kuka hoivaa, liekuttaa lapsosta
pelon, taistojen keskellä täällä?
Vaikka yhtä viet, kaksi saat sielua
Ei tilaa ruuhessa kahdelle riitä
Jäisi rannalle sielu puhtoinen,
siitä Tuonen herra ei kiitä!
Mene sinne, mistä sitten tulitkin!
Etsi sielu, joka lähtisi yksin!
Me uutta kyytiä varromme
ja lähdemme matkaan sylityksin.
Minä laulan lastani levolle,
Laulan hiljaa ja rauhaisasti
Sillä tanner yltää jo kotiimme,
kalske kuuluu kehtohon asti...