Minä laulan lastani levolle Laulan hiljaa ja rauhaisasti Sillä helvetti jyskää yllämme, kumu kuuluu kehtohon asti Jo matkalla on Tuonen noutaja Pyörät puiset kuulen ma tiellä istuu ruuhessa valmiina soutaja, mahtuu vierelleen sielu vielä Kumpaa noutamaan tulit, mies mustainen? Aika minunko vai pilttini pienen? Jos lapseni viet, kuolen kuitenkin, tilaa venhossa mullekin lienee? Jos minut viet, kukahan lapsen saa, kun ei isääkään elossa hällä? Kuka hoivaa, liekuttaa lapsosta pelon, taistojen keskellä täällä? Vaikka yhtä viet, kaksi saat sielua Ei tilaa ruuhessa kahdelle riitä Jäisi rannalle sielu puhtoinen, siitä Tuonen herra ei kiitä! Mene sinne, mistä sitten tulitkin! Etsi sielu, joka lähtisi yksin! Me uutta kyytiä varromme ja lähdemme matkaan sylityksin. Minä laulan lastani levolle, Laulan hiljaa ja rauhaisasti Sillä tanner yltää jo kotiimme, kalske kuuluu kehtohon asti...