Yks' neito kaunis Norjan maan vuorelle kiipesi
ja näki hienon purjelaivan saapuvan
kreivejä kyyditsi
Kreiveistä nuorin ihastui kauniiseen neitoseen
hän otti kultasormuksen pois sormestaan
ja antoi neidolle
Tuo neito oli luvattu jo kerran toiselle
vaan poika oli matkustanut kauas pois
jäi neito yksikseen
Kun poika kuuli kreivistä hän kovin huolestui
ja laittautuikin pian paluumatkalle
tuon rakkaimpansa luo
Vaan nuoren kreivin morsioksi neito puettiin
ja takaisin kun poika saapui neidon luo
jo häitä juhlittiin
Häätaloon marssi poika, pyysi tanssiin morsion
niin kalman kalpeaksi neito kauhistui
kun pojan tunsi tuon
"Oi miksi olet kalpea" jo poika kyseli
"Kun minulle on kerrottu et' kuolema
jo sinut korjasi"
"Vai niin on täällä kerrottu, et' kuulun tuonelaan
No, ennen aamunkoittoa saat nähdäkin
jo minut kuolleena"
Niin poika meni kammariin ja oven lukitsi
hän tiimalasin laittoi viereen pöydälle
aikansa vahdiksi
Kun hiekka oli valunut, jo aamu läheni
niin otti hienon miekkansa ja syömmensä
hän sillä lävisti
Nyt kuulkaa kaikki neitoset ja sinä ystäväin:
ei kahta pidä rakastaa, ei milloinkaan
se suruun päättyy näin