Yks' neito kaunis Norjan maan vuorelle kiipesi ja näki hienon purjelaivan saapuvan kreivejä kyyditsi Kreiveistä nuorin ihastui kauniiseen neitoseen hän otti kultasormuksen pois sormestaan ja antoi neidolle Tuo neito oli luvattu jo kerran toiselle vaan poika oli matkustanut kauas pois jäi neito yksikseen Kun poika kuuli kreivistä hän kovin huolestui ja laittautuikin pian paluumatkalle tuon rakkaimpansa luo Vaan nuoren kreivin morsioksi neito puettiin ja takaisin kun poika saapui neidon luo jo häitä juhlittiin Häätaloon marssi poika, pyysi tanssiin morsion niin kalman kalpeaksi neito kauhistui kun pojan tunsi tuon "Oi miksi olet kalpea" jo poika kyseli "Kun minulle on kerrottu et' kuolema jo sinut korjasi" "Vai niin on täällä kerrottu, et' kuulun tuonelaan No, ennen aamunkoittoa saat nähdäkin jo minut kuolleena" Niin poika meni kammariin ja oven lukitsi hän tiimalasin laittoi viereen pöydälle aikansa vahdiksi Kun hiekka oli valunut, jo aamu läheni niin otti hienon miekkansa ja syömmensä hän sillä lävisti Nyt kuulkaa kaikki neitoset ja sinä ystäväin: ei kahta pidä rakastaa, ei milloinkaan se suruun päättyy näin