Valon hetket j v t aina varjoihin pimeyden. Ja viel koittaa aika jolloin
alkaa y? ikuinen. Valon surma, varjon voitto ja katso osat k ntyv t, ei
en ylimielisten halveksuvia katseita.
Ei en tekopyhyytt . Saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu.
Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heid n turhat sanansa. Nyt orpoina
seisotte vaikka luulitte olevanne niin mahtavia.
Miss on ylpeytenne nyt? Kadonnut on valtanne, j nyt alle varjon. Mutta
meid n aikamme on vasta alkanut ja me tuomme takaisin sen mik meille
kuuluu.
Alati kasvava on joukkomme varjo ja sinne me rakennamme valtakuntamme.
Ei en tekopyhyytt ...ja pimeys laskeutui.