Valon hetket j v t aina varjoihin pimeyden. Ja viel koittaa aika jolloin alkaa y? ikuinen. Valon surma, varjon voitto ja katso osat k ntyv t, ei en ylimielisten halveksuvia katseita. Ei en tekopyhyytt . Saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu. Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heid n turhat sanansa. Nyt orpoina seisotte vaikka luulitte olevanne niin mahtavia. Miss on ylpeytenne nyt? Kadonnut on valtanne, j nyt alle varjon. Mutta meid n aikamme on vasta alkanut ja me tuomme takaisin sen mik meille kuuluu. Alati kasvava on joukkomme varjo ja sinne me rakennamme valtakuntamme. Ei en tekopyhyytt ...ja pimeys laskeutui.