Kohtasin varjoissa Pariisin yön
neitosen tumman ja kohtalokkaan
vieläkin sykkien pamppailee syön
kun hänet nähdä taas saan
Monika, Monika, Monika
on silmäs kuin tähtivyö
Monika, Monika, Monika
vain puolestas syömmeni lyö
miksi hylkäsit mun
saanko taas olla sun
Monika, Monika, Monika
Kuljeksin riemuissa Pariisin yön
yksin ja etsin ja etsin mä vain
toivosta syki ei hyljätty syön
mut silti toivoo se ain
Monika, Monika, Monika
viel valkenee aamunkoi
Monika, Monika, Monika
en katsettas unhoittaa voi
miksi hylkäsit mun
saanko taas olla sun
Monika, Monika, Monika
Jossakin kätköissä Pariisin yön
neitonen itkee jo kohtaloaan
tyhjä ja pettynyt hällä on syön
muistelee haaveilujaan
Monika, Monika, Monika
et murheissas yksin lie
Monika, Monika, Monika
on yhteinen tyhjyyden tie
miksi hylkäsit mun
saanko taas olla sun
Monika, Monika, Monika
Monika, Monika, Monika