Kohtasin varjoissa Pariisin yön neitosen tumman ja kohtalokkaan vieläkin sykkien pamppailee syön kun hänet nähdä taas saan Monika, Monika, Monika on silmäs kuin tähtivyö Monika, Monika, Monika vain puolestas syömmeni lyö miksi hylkäsit mun saanko taas olla sun Monika, Monika, Monika Kuljeksin riemuissa Pariisin yön yksin ja etsin ja etsin mä vain toivosta syki ei hyljätty syön mut silti toivoo se ain Monika, Monika, Monika viel valkenee aamunkoi Monika, Monika, Monika en katsettas unhoittaa voi miksi hylkäsit mun saanko taas olla sun Monika, Monika, Monika Jossakin kätköissä Pariisin yön neitonen itkee jo kohtaloaan tyhjä ja pettynyt hällä on syön muistelee haaveilujaan Monika, Monika, Monika et murheissas yksin lie Monika, Monika, Monika on yhteinen tyhjyyden tie miksi hylkäsit mun saanko taas olla sun Monika, Monika, Monika Monika, Monika, Monika