Ethän minua unhoita oi kallis ystäväin
mulle olet sä ainoa sen tunnen syömessäin
joskin elämä kerran meidät kauas erohon vie
aina odotan, että yhtehen taasen käypi tie
Muistan iäti päivät ihanat nuoruutemme nuo
nuoruus useinkin pilvilinnat purppuraiset luo
aika tuo oli kaunis niin kuin päivä kesäinen oi
silloin uskoin ettei onnea meiltä viedä voi
Mutta sitte maailmalle mulla mieleni vei
kuinka silloin erkanimme tuota unhoita ei
murheissansa mua hän katsoi pieni ystäväin
hiljaa minulle taas hän lausui näin
Ethän minua unhoita oi kallis ystäväin
mulle olet sä ainoa sen tunnen syömessäin
joskin elämä kerran meidät kauas erohon vie
aina odotan, että yhtehen taasen käypi tie
Nyt on kulunut vuosia mä yksin aivan jäin
poies hävisi ystävätkin kaikki viereltäin
onni jota mä maailmalta etsin sekä myös sain
nyt mä vasta sen ymmärrän oli turhaa kaikki vain
Mahtaako muistella mua nuoruusystäväin
tuota useinkin aattelin mä illoin yksinäin
tahtoisin nyt hälle laulaa laulun armahan
jonka häneltä kerran kuulla sain
Ethän minua unhoita oi kallis ystäväin
mulle olet sä ainoa sen tunnen syömessäin
joskin elämä kerran meidät kauas erohon vie
aina odotan, että yhtehen taasen käypi tie