Ethän minua unhoita oi kallis ystäväin mulle olet sä ainoa sen tunnen syömessäin joskin elämä kerran meidät kauas erohon vie aina odotan, että yhtehen taasen käypi tie Muistan iäti päivät ihanat nuoruutemme nuo nuoruus useinkin pilvilinnat purppuraiset luo aika tuo oli kaunis niin kuin päivä kesäinen oi silloin uskoin ettei onnea meiltä viedä voi Mutta sitte maailmalle mulla mieleni vei kuinka silloin erkanimme tuota unhoita ei murheissansa mua hän katsoi pieni ystäväin hiljaa minulle taas hän lausui näin Ethän minua unhoita oi kallis ystäväin mulle olet sä ainoa sen tunnen syömessäin joskin elämä kerran meidät kauas erohon vie aina odotan, että yhtehen taasen käypi tie Nyt on kulunut vuosia mä yksin aivan jäin poies hävisi ystävätkin kaikki viereltäin onni jota mä maailmalta etsin sekä myös sain nyt mä vasta sen ymmärrän oli turhaa kaikki vain Mahtaako muistella mua nuoruusystäväin tuota useinkin aattelin mä illoin yksinäin tahtoisin nyt hälle laulaa laulun armahan jonka häneltä kerran kuulla sain Ethän minua unhoita oi kallis ystäväin mulle olet sä ainoa sen tunnen syömessäin joskin elämä kerran meidät kauas erohon vie aina odotan, että yhtehen taasen käypi tie