Silloin tällöin tiskiin iskee vanha tuttu tunne että mitä helvettiä mä täällä teen? Vahvana se jäyti nyrkkeilijää silloin, kun ne katsoi hämmästellen keskeyttäneeseen Tyhjyyteen se tuijottaa ja poskipäätä pyyhkii Otsan ammottava haava kääreen saa Tiimi vaiti on, kun valmentaja hiljaa nyyhkii Taisi olla aika vaihtaa maisemaa Kotikaupungin katujen hiljaisuus kuin hauta Ropisee kuin iskut julma sadesää Nolattua suuruutta ei siellä kukaan auta niinpä nyrkkeilijä tyhjän päälle jää Liika viina kovetettua kuorta lisää jääsi Hanttihommat tyhjää täytä ei, ja kun astui kehästä, niin kehää kiertämään taas pääsi Elämä loi loputtoman ottelun Sitä vaikeaa on käsittääkään, kun Nyt vaikka on kesäkin kuumimmillaan on niin kylmää ja yksinäistä Että voi viluissaan vaeltaa vaan edes lapaset ei lämmitä Sitä, joka olla taisi eksynyt, väsynyt ja sekaisin Joku toinen näki jotain urheilijain unta Kilpalahjamökissään se hyvin söi Hän sai poliiseja portilleen ja tupaan lunta Suuri nyrkki hänet baarin tiskiin löi Jos vain juoksi läpi tutun pururadan lenkin löysi silloin tällöin sateenkaaren pään Löysi päivän lohdullisen ja aurinkoisenkin vaikka lähinnä jäi yötä elämään Kantapöydässään kun piti yllä tietovisaa Moni totesi: "Tuotakaan tiedä en" Vaan kun itse kääntyi, katsoi elämäänsä risaa Kysyi kaikkein vaikeimman kysymyksen Ja myönsi: Enää mistään mitään tiedä en Nyt vaikka on kesäkin kuumimmillaan on niin kylmää ja yksinäistä Että voi viluissaan vaeltaa vaan edes lapaset ei lämmitä Sitä, joka olla taisi eksynyt, väsynyt ja sekaisin Yht'äkkiä se sama tunne silloin palaa kysyy: Mitä helvettiä mä täällä teen? Kun ei löydä omaa ihmistä, ei omaa alaa Tuskin paikkaa, mihin laittaa makuulleen Ryyppykaveri suo kulkukoiralle suojan Nyrkkeilijä varastaa sen pistoolin Silloin valtaa hänet viimein, kiitos taivaan Luojan usko siitä, että pian on paremmin Se tahtoi uskoa, kun usein olikin niin Eksynyt, väsynyt ja sekaisin Olivat ne sata tai vain neljäkymmentä vuotta Jokainen on onnellinen vahinko? Pidempäänkin jatkaa toki voi, vaan miksi suotta jos on hanskat naulaan nostettuina jo? Vaan jospa vihdoin sai aikaan tuo nyrkkeilijä vaitonainen sen suurimman nyrkin kanssa sen sovinnon Jos olikin ottelunsa juuri sen mittainen Me tiedämme: Se oli elämää Ja siinä aivan kaikki on Siinä kaikki on