Oli päivät niin kuin lentohiekkaa joka pikkuhiljaa vähän kerrallaan minut syövereihin sai ja sitä pelkään totta kai kun ei tanssia voi pakkopaida**aan Niin palaan viattomuuden aikaan, jolloin rakkaus onnesta itkemään Jo aikaa sitten huomasin olen täällä ennenkin minä ollut mutta oppinut en mitään Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen En viimeistä vaunua voi tavoittaa Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa Vielä joskus kaipaan häntä paljonkin, mutta tiedän mitä tuo hän tullessaan Hetken huuman ihanan, vaan myös kasvot kuoleman Pelkään etten nouse enää milloinkaan Taas palaan viattomuuden aikaan Muistan illat, jolloin vielä rukoilin Tänään pettää itseään, ehkä pääsee synneistään Silti ristillä voi kuolla kuitenkin Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen En viimeistä vaunua voi tavoittaa Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa Instrumental Oli päivät niin kuin lentohiekkaa Enää öistä, niitä erottanut en Vaan mistä silloin voimaa saan, jos hän saapuu uudestaan? Sillä hauras taitaa olla ihminen Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen En viimeistä vaunua voi tavoittaa Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa Instrumental Kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa