Te luulette varmaan että, tota noin Mä en pystyisi lauluja luomaan Mut' uskokaa te poijjaat jotta, tota noin Pystyn ainakin yhden esiin tuomaan Niin heikko lauluni mutta, tota noin Enhän sillä mä tohtoriks väitä Vaan mä ajattelen näin, itsekseni nimittäin Että mahtuuhan maailmahan näitä Jo mammani muinoin sanoi: "Tota noin Kun sä poikani jätät kotoranta Niin pidä sinä varasi, kelle, tota noin Sinä lempesi ja, tämän sydämesi annat Koska maailma on kavala, et tierä, tota noin Vaikka rakkahin ystävä pettäis" Mut' mä ajattelin näin, itsekseni nimittäin Ettei kukaan mua huulesta vettäis Mut' annapas olla kun sitten, tota noin Tuli vastaan neito niin nätti Niin silloinpa häipyivät heti, tota noin Kaikki neuvot mi mammani jätti Mä katselin häntä ja vuoroin, tota noin Sitä taivahan kirkasta kuuta Ja mä ajattelin näin, itsekseni nimittäin "Siin' on tyttöni! Siin' on tyttöni mun ilman muuta" Ja pankista sitten mä heti, tota noin Minun pikkuiset säästöni nostin Ja niilläpä tietysti hälle, tota noin Ihan kultaisen sormuksen mä ostin Mä nylonit hankin ja muuta, tota noin Enkä piellistä pannut mä hanttiin Vaan mä ajattelin näin, itsekseni nimittäin Et' voinhan viedä mun kelloni panttiin Mut' pennit kun loppuivat tyystin, tota noin Silloin häipyi mun onneni tähti Hän lappusen kirjöötti jossa, tota noin, luki "Nyt tämä tyttönen lähti Mut' hetkistä menneistä sulle, tota noin Tahdon niiata sirosti ja kiittää" Mut mä ajattelin näin, itsekseni nimittäin Kyllä naisessa riittää julmuutta Hän pyysi vielä käymään luonaan tota noin Jonkun pontsarin kartanolla Mut' minä poika tuumin jotta, tota noin Antaa arpisten haavojen olla Mä lauluni laulan enkä, tota noin Tällä tohtorin hattua voita Minä ajattelen näin, itsekseni nimittäin Että mahtuuhan maailmahan noita Että mahtuuhan maailmahan noita