Vesa-Matti Loiri - Peltoniemen Hintriikan surumarssi lyrics
On suo, pitkospuut Tienä on vain pitkospuut Ja ne vie luokse töllin harmaan Töllin huolenharmaan Pois on asukas Autioituu pirtti Ja seinät sammaloituu Pois veivät Peltoniemen Hintriikan Hän sai köyhyyden Osakseen sai köyhyyden Vierahaks joskus hallan varmaan Joskus hallan varmaan Nyt on huoli pois Lopun saivat puute Ja huolet maiset vaivat Pois veivät Peltoniemen Hintriikan Ja onni ihmeellinen vasta Onhan Hintriikasta Päästä jälleen kuulemaan miten veisataan Niin harvoin tänne tuolta Hallaiselta suolta Köyhä joutaa lähtemään Leipäkiireiltään Toi äiti pienen Hintriikkansa kerran Kastejuhlaan herran Jäi jo kauas taa Aika leikin nuorena kirkkoon Sitten veikin mies Rakas Peltoniemen Hintriikan Ei elä onni hallasuolla Siellä kukka kuolla Tahtoo ennen aikojaan Kesken nuoruuttaan Niin myöskin päivä koitti Jolloin kellot soitti Puolisolle Hintriikan Hetken muutaman, sai kohtalokseen Suon ja töllin harmaan Suon ja töllin harmaan Pois on asukas Autioituu pirtti Ja seinät sammaloituu Pois veivät Peltoniemen Hintriikan