Minä kuolen Pariisissa Sadekuuron aikaan Päivänä jonka nyt jo saatan muistaa Minä kuolen Pariisissa En puhu turhia Torstaina kenties Kuten tänään syksyllä Torstai se on Koska tänään kun tätä kirjoitan Särkevät olkapääni kovin Ja tänään Kuin en koskaan ennen Kääntyen näen Koko yksinäisen taipaleeni César Vallejo on kuollut Ne löivät häntä kaikki Hän ei tehnyt niille mitään Ne hakkasivat häntä vuoroin kepillä Ja köydenpätkällä Sen todistavat torstai-päivät Olkapäiden luut Yksinäisyys Sade Taipaleet