Purjehti Ynjevi päiviä monta Jo tyhjeni reppunsa Oli nälkä, ja voi onnetonta Kun oli myrskyssä loukannut peppunsa Ja äkkiä muuttui kaakaoksi meri Nousi näkyviin sulkainen manner Sinne Ynjevi hätäpäissään meni Oli suklaata kalliot, tanner "Oi, oi, makeeta!" Siellä Ynjevi sitten istui ja sulkaata söo Tuli oksennus sankarilta Ynjevi suklaata airolla söi Oi kun perunan sais Olis makkarailta Ja äiti lättyjä paistais Niinpä laahusti Ynjevi venholleen Ja matkaa jatkoi näin ollen Mielessä kangasti isä ja leipä Vaan kyyneleet silmissä hoki: "Eipä, eipä" Eipä