Sano, koska se koittaa se aamu Jona helposti herätä voin Sano, koska se vaipuu se ilta Jona iloisna vaipua voin Sano, tiedätkö, milloin se joutuu Sehe joulu ja kyhynttilät Sano, milloin ne haihtuu ne haamut Jotka takana käyskelevät Elä pelkää, en minä itke En itkenyt vuosihin Mut vuosia unt' olen nähnyt Ja uskonut unihin Ja uni jos yksi se petti Niin uskoin ma uutehen Mut unista kauneista kaunein Olit tyttö ja – viimeheinen Minä luulin sun siksi aamuksi Jona helposti herätä voisin Minä uskoin sun siksi illaksi Jona iloisna uinuva oisin Minä uneksin jouluni joutuneen Kera kuusien, kynttilöiden Minä luulin haamujen haihtuneen Ja mennehen metsä-öiden Ja luulin jo, et' olin ihminen En ainainen uneksija Ja luulin jo, et' olin onnellinen En onnen vain runoilija Kas, ihminen suree ja ilotsee Ja ihminen tuntee ja elää Mut laulaja kulkee ja kuuntelee Ja sen korvissa kantelet helää Ne helkkyvät, helkkyvät päivät ja yöt Ne kaikuvat kaukaa, niin kaukaa Ja laulaja kulkee ja kuuntelee Ja laulaja kuulee ja laulaa