Virta venhettä vie Mihin päättyvi tie Lyö kuohut purren puuta ja talkaa Mikä ihminen on Virvaliekki levoton Ja hiekka heljä riiteleepi jalkaa Yks' syntyy meistä riemuun ja toinen murheeseen Ja kullakin on kellonsa pohja sydämen Kun se seisahtaa niin kuolon aika alkaa Virta venhettä vie Mihin päättyvi tie Niin synkehinä synnit, ne uhkaa Hetken hehkuvi mies Sitten tummuvi lies Jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin Ja poika perii kehdossa synnit isänkin Jaha rinta täys on ruumenta ja ruhkaa Mihin päättyvi tie Virta venhettä vie Koko maailma mun purressani läilyy Meri ääretön, o Etkö joudukin jo Suur' suvantoni jossa pilvet päilyy Ois aika maata sunkin, jo suuri Jumala Ja vanhan valkopääsi jo lepoon laskea Katso kuinka kuolon varjot häilyy Virta venhettä vie Mihin päättyvi tie Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään Meri, taivas ja maa Kaikki kaik' katoaa Kuinka säilyisi sielu ihmisenkään Mut' unessa niin armas on ajatella noin Viel' kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi Ja huomentuulet tuntureilta henkää Vaiko valhetta lie Virta venhettä vie Mä luulen, kerran maailma herää Susi lammast' ei syö Veli veljeä lyö Eikä miesi tahdo tapparan terää Mut kaikki kauniit aatteet mi' täällä aatellaan Ne silloin täyttyy töiksi ja peittävät maan Siis ihanteita ihminen kerää Virta venhettä vie Vaiko valhetta lie