Kun peittyy Kuopijon taevas mustaan piliveen Sua Verj´mies nuamalleen tappajan ilimeen Kun loppuu veen tulo joka ikinen kerta Alakaa kala sen käjessä rykiä verta Ja näen alakaa kuolonretki hirvee Männöövät halliin ja pöllivät kirveen Verjmies kirves käjessä ympärillesä kahtoo Ja kaekki jotka vastaan tulloo se hetj´ lahtoo Myös toesessa piässä hallia kää muutos kaahee Kun Liskotytön punaset silimät aakee Jo murtu Liskotytön alla kivinen jalusta Se hyppäs alas ja tarttu Verjmiehen kalusta