Eli Savon synkissä metissä saeras ja irstas olio Olj´sen nimi Ruttonalle, kuppanen otus ja sillä olj´polio Myös ruttoo se ympärille levitti ja omia paeseita puhko Mädät olj´hampaat sen suussa ja elämä yhtä tuskoo Ruttonalle – pitkin mehtiä vaelteli ja turkki paska**a eleli Ruttonalle – joetaen tauteja omisti ja haesj´ sen henki kovasti Ruttonalle pitkin mehtiä hyppi ja paskalla pusikoessa kykki Olj´ pervo tuon otuksen mielj´ ja ussein paskanen sen kielj´ Kaekki mualiman tauvit omisti, se niillä ihteesä somisti Ja kasvo sen vehkeessä sienj´,vaekka se oljkin vitun pienj´ Vuan kerran yhtenä päevänä tulj´ nallen elolle loppu Kun paese kasvo sen piähän, ni tulj´ sille kova hoppu Se paeseen kynsilläsä puhko, vuan samalla sen piä räjähti Ja siihen loppu elo nallen ja koko homma hetj´ kärähti