Saanan ovi kiinni on, umpeen turvonna kosteuvessa Ee piika sitä aaki sua, kivet hehkuu kuumuuvessa Tulj' emäntä aattamaan, kumpaenenniin reohtoo ja viimeen vässyy Ee saanaan männä, ovi kiinni on ja pyssyy Laateilla vihtoo vierasta väkkee Melekosta pittää väkj' äläkkee Tulj' perkeleet nuo laateille Hakkoo poes sen mikä kuuluu heille "Isäntä, astu Pirun saanaan!" Viimeen isäntä rippaan tarttu, uksi aaki tempastiin Katos äejä saanaan ja ovi kiinni paeskattiin Kiukaalla kuavetaan korvosta vettä, lyyvään alle lissee puuta Saana**a tukitaan tuskasta parkuvan isännän suuta Uamulla saana, tyhjä vieraesta Kuhtuu sissään kuolevaesta Kuumoo on vielä kiukaan tuhka Laateilta löötyy isännän nahka