Urbaanilegenda - Missä minä olet? lyrics

Ovenkahvani puristaa kämmentäs. Astu sisään, tääl on lämpöä jäljellä. Puhutaan suoraan, eikä vikojamme vältellä. Avataan verhot, jotta valo näkis tänne, mä asutin ensimmäisen, asutin seuraavan. Yhden jätti aika, se käy toisinaan seurana. Jotkut vähän pelkää. Ei se tahdo pahaa, vaan seuraa. Se kun on yksin ja vapaa. En oo parhaimma**a kunnossa, mut harva on. Värillä ja tarinoilla koristelee vartalon. Tarjoan suojan, kodin, unelmille osoitteen, miljöön muistoille tuleville. Saat olla heikko, helpotus useimmille. Murhetta, iloa, isoa, pientä. Missä sinä olet? Vai tiedätkö vielä? Olen autiotalo, tyhjennän tulevan tieltä. Siellä se on. Missä minä olet? Siellä se on. Missä minä olet? Harhailen kohti päämäärääni sinne, missä en oo. Etsien jotain parempaa kuin sieltä, missä en oo. Pelkään täydellistä elämääni, jota ei oo. Siellä se on. Missä minä olet? Harhailen kohti päämäärääni sinne, missä en oo. Etsien jotain parempaa kuin sieltä, missä en oo. Pelkään täydellistä elämääni, jota ei oo. Siellä se on. Missä minä olet? Olen kotona maalla, olen kotona ilmas, olen kotona vedes, olen kotona ilman, sitä tunnetta, et olisin kokonaan ilman kotia, vaikka tiedän, etten oo kotona illaks. Kurotan eteenpäin ja tupsahan nenälleen, mutten oikein osaa olla vaan ja heittäytyy selälleen. Ehkä ne on mun geenit, jotka ihon läpi työntyy, työntää, kontrolloi, kieputtaa sielust, ideoilla syödyt syöttää. Mikä se on, ku pöydät on vinollaan ruokaa, mutten osaa olla ihmisiks, anna anteeksi, suokaa mulle. Syvältä nousen nytten ja astun ulos suoraan suureen maailmaan, ku se nyt tuntuu vetävän mun luovaan puoleen. Rakentaa kaupunkei, nähdä Andien auringon, ehkä ku siin on syy tän portin linnaan eikä raunioon. Mutta kun astun sisään, tuntuu, että seinät seuraa vaan. Lähden, en oo kotona, mut aamuaurinkoo seuraan vaan. Harhailen kohti päämäärääni sinne, missä en oo. Etsien jotain parempaa kuin sieltä, missä en oo. Pelkään täydellistä elämääni, jota ei oo. Siellä se on. Missä minä olet? Harhailen kohti päämäärääni sinne, missä en oo. Etsien jotain parempaa kuin sieltä, missä en oo. Pelkään täydellistä elämääni, jota ei oo. Siellä se on. Missä minä olet? Harhailen kohti päämäärääni sinne, missä en oo. Etsien jotain parempaa kuin sieltä, missä en oo. Pelkään täydellistä elämääni, jota ei oo. Siellä se on. Missä minä olet? Harhailen kohti päämäärääni sinne, missä en oo. Etsien jotain parempaa kuin sieltä, missä en oo. Pelkään täydellistä elämääni, jota ei oo. Siellä se on. Missä minä olet? Tehty ajatustyö, pitää raja kaataa laidalla. Paljon ylityksii aidalla kaatuneena niitylle. Idea polust, jota tallaisin, mallaisin, samal tapaa ilmaista itsensä, jotta te viihdytte. Kiihdyttää vauhtinsa muiden jarruttaessa menoa. Jonnekin kuitenkin vetoaa. Minne me siirrymme? Paljon koukkuja pinnalla liikkuu lattialla liukkaalla. Ota kiinni, mistä tarttua. Minne te liitytte? Päätöksien valtatiellä, ramppi rampin vierellä. Kääntyminen uskallusta, vaivamme näkyy pienellä. Kirjoitukset asvaltissa, nuoli joka johdattaa. Sähkö virtaa jalanpohjas, impulssimme kohdataan. Ympäröity peileillä, näkyvää koko tyhjyytesi, valintasi, tyhmyytesi, lämmittäisit kylmyytesi. Kehomme mielenkehotus, sammuta kyllyytesi. Sama paikka kateissa, minne ikinä synnytteki. Siellä se on. Missä minä olet? Siellä se on. Missä minä olet? Siellä se on. Missä minä olet?