Varjoeläimet päätään nostavat tapetin kuvioon Unisieppari katossa keinuva, jonkun toisen unta kaitsee Kädet silmille lammas, ne tulevat, osoittaisit edes kiitollisuutta Niin moni ajattelee sinua kun käyt makuulle Leiki kuollutta niin ne eivät kuule Jos vain näkisit mitä olen nähnyt näillä silmilläsi Tietäisit mitä kuullut, huulilta lukenut Vaiti pysyi kieli kun käskit, en huutanut Salasin nimesi, hiljaa yhä ovat siniset huuleni Suunnittelitko toisin tulevaisuuteni? Ääniaaltoja, pehmeää kellua loputtomiin Mikroskooppiset kamerat purjehtivat laskimosuoniin Ääniaaltoja, valoreunainen vihreä sykkivä kursori Tule parempi uni, parempi simulakrumi Minulla on oikeus koskemattomuuteen Minulla on oikeus sanoa ei Minulla on vastuu elämästäni Ja uskallan kertoa salaisuuteni Sydänääniä, epärytmissä, verenkohina Hiipivät hiljaiset askeleet, hengitys kasvoillani painaa Varjoeläimet päätään nostavat tapetin kuvioon ”Mitään ei ole tapahtunut” muuttuu mantran muotoon Koskee, paljasjalkainen parka, ei puudutusaineita Ei päättynyt tämä tarina vaikka olin kaikista särkyvin Olen palvellut sinua hyvin. Vaikka olet minut tehnyt Se ei tarkoita että puolustaisin sinua nyt Kuu näkee kuluneet, paljastaa lasittuneet katseet Pimeän vuodenajan huoneet Kädet silmille lammas, ne tulevat, osoittaisit edes kiitollisuutta Niin moni ajattelee sinua kun käyt makuulle Leiki kuollutta niin ne eivät kuule Ne tulevat, ne syövät filmisi keskikohdan, jättävät alun ja lopunalun Jotta unohtaisit, etkä ajattele Leiki kuollutta niin ne eivät kuule