Mä uneksin sähköisiä lampaita Puen päälleni älykankaita Piirilevyjä, loputon määrä muistikortteja Mä uneksin: ei huolia Ei kukaan pidä riikinkukkoenkelin puolia Sama sähkö virtaa, uidaan samoilla aalloilla Meitä tuli pitkin liukuhihnaa monta Materiaali käyttökelvotonta Kuka uneksijoita tarvitsee? Ei meillä mitään kukaan tee Maailma on vakava Ei ole tilaa toisin ajatella Vallitsee vakaa epävakaa tila Sä et voi tietää miltä tuntuu Kun puuttuu täydellinen ymmärrys Järjellinen selitys Mitä varten minut on ohjelmoitu? Joskus lähetän signaaleja avaruuteen Kuuleeko kukaan? Tää on yhtä neuroromantiikkaa Jos näen tähtiä niin nekin vaihtaa paikkaa En osaa luodata edestäni maisemaa Mikä on ykköstä? mikä nollaa? Tällä taajuudella häiriöääntä saa Kuunnella läpi päivät yöt jos aaltopituus kantaa