Mä synkän maailmasi kolkkia kaluan Tulen, otan, teen mitä haluan Mä olen pakanoiden manttelinperijä Sukuni nuorin, viimeinen äpärä Mä käytän mustaa, musta on muotia Sitä on päällä aristokraateilla Mä käytän silkkiä ja samettitakkia Oon kultivoitunut salonkileijona Hengitän kapinan henkeen Mä tunnen kaikki sun paheesi, syntisi Oon pimeän puolen suojelusenkeli Mä näytän mitä on tulviva paheellisuus Turhuuksien turhuus Kylmät väreet koristaa sun selkää Pyhä puku ota päältäni pois ja kätemme yhteen liitä Vaikka nimeni on kadotettu, älä pelkää Jos solmit liiton mun kanssa, ei tämä yö riitä Kysy missä mä meen, en kerro kuitenkaan Kerettiläinen on tottunut valehtelemaan Asiaan kuuluu olla pahatapainen Paholaisen poika kieltää kaiken Sä luulet että voit hajuvedellä näännyttää Muu maailma ilmaan häviää Mä muka unohtaisin mistä oon kotoisin Vähän mustaa, kaikki on toisin Äärimmäinen, kohtuuton, ylenpalttinen, arvaamaton