me emme tiedä mikä harhaan käänsi pään mikä voima veti valokiilaan lähestyvään rekan alle viimeinen huuto hukkuu ei vielä poika tiedä mitään kun kotona nukkuu jää talon ovi auki se odottaa palaavaa viima huoneessa kynttilät sammuttaa poika herää kylmän syleilyyn ei tiennyt vielä kynttilöiden pöydällä saavan syyn on isä mennyt ja poika käsittää nyt ettei voi milloinkaan ei neuvoa antaa ei elon taakkaa kantaa ei enää milloinkaan jos voisi viimeisen tunnin jotenkin saada takaisin kiittää vai hyvästellä kuinka sen ajan jakaisin vaan ei saa enää nähdä poika isää poislähtevää pihaan jäi vain jalanjäljet myös meistä jäljet toisiimme jää on isä mennyt ja poika käsittää nyt ettei voi milloinkaan ei neuvoa antaa ei elon taakkaa kantaa ei enää milloinkaan