Syyskylmä tuuli puhaltaa ja vettä vihmoo niin Vain yhtä minä rakastin mut' hänet surmattiin Teen rakkaalleni niin kuin kuuluu näin kun rakastaa Ja itken päivän yli vuoden hänen haudallaan Kun kului vuosi kuulin äänen hänen haudastaan Se kysyi: "miksi istut yhä hautakummullain" Vain yhtä toivon vielä, rakas, yhtä toivon vaan: Sun valkoisilta huuliltasi viime suudelmaa "Niin kylmät ovat huuleni, suu mullanmakuinen Ja niitä jos nyt suutelet, on päiväs viimeinen Hae vettä kuivan aavikon ja verta kallion Hae maito nuoren neidon joka vielä neitsyt on" Rakkauden kukkatarha oli meille auennut Sen kaunein kukka kuitenkin on pois nyt kuihtunut On varsi kuiva jäljellä se koskaan kuki ei Kun rakkaani näin menetin se iloni pois vei Nyt istun siis ja itken vain en pysty nousemaan Oi milloin, rakas, luoksesi voin tulla kokonaan? "Kun tammenoksat lehdettömät vihertyvät taas Ja liljankukat hohtavat, kun uusi kevät saa."