Tuntuu, että olen ainut täällä Joka lukion jälkeenkin jäi kaupunkiin Väsyneeseen pöytään juutuin Jos joku lasit käsistämme veis, ois hiljaista Pakko rakastua piakkoin tai muuttaa pois Kadut on täynnä elämää Kerran vuodessa Voisin nukkua Monta kuukautta Huojun, suden silmät kerhoon mut vie Muut on vuosia nuorempia, näytän hölmöltä Ne tahtoo jorata pöydillä, mä tahdon pois Kadut on täynnä elämää Kerran vuodessa Voisin nukkua Monta kuukautta Mistä jotain johon voisin toivoani ripustaa Mistä joku johon kaiken toivoni nyt ripustan Vastaankulkija, kuu helkkää iholta Tyttö sillalla, asfaltti raahaa katsetta Täynnä elämää Kerran vuodessa Voisin nukkua Monta kuukautta