kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja sataa Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin ja kynä katkeaa sanot jos tähän jotain nyt päättyy niin jotain uutta saa se aina alkamaan kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa ei osoitteita, numeroita, ei mitään sanot turha on niitä enää vaihtaa kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä niin ei kirjeet mua voi tavoittaa ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa sun täytyy itse tulla katsomaan kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa ja tiet eroaa sä et Suomeen tahdo tulla, sanot sullon paha olla niin kuin tää ei edes olis Eurooppaa sä vihaat noita asioita joiden vuoksi pienet ihmiset aina kotiin palaa mutta pidä sinä huoli, ettet kotiis kuole ettei koukkuun ne siellä sua saa kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa mä en tunne sua, en tiedä minne aiot mennä mä tiedän vaan mitä ajat takaa sä et sitä koskaan ehkä myönnä, ettet löydä muttet muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa ja niin kuin levoton laulu, joka koskaan ei pääty vaatii aina vaan laulajaa kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa ja hän vaeltaa, hän vaeltaa kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja sataa Slussenin metroaseman seinään piirrät ristin ja kynä katkeaa