Otan sakset istun ikkunalle Hiuksesi sylissäni tuoksuvat työlle Tuuli vie ne sormistani Leikkimään kaupungin tomun kanssa Tiedän yhden pienen pojan Se käy aamuisin järvellä ongella Valo on haalistanut vanhan kuvan Veden pinnan ja puseron raidat Katselen poikaa matkan päästä Etten säikytä sitä enkä kaloja Onkiretkestä on aikaa Kosken niskaasi, sen kaari on muuttunut Nukahdat polveani vasten Läpi metsikön takaisin ongelle Lasken sakset olen paikoillani Etten säikytä teitä enkä kaloja