Mä en löydä itselleni miestä, enkä tiedä miksi jätkät joita tahdon on haljenneita maljakoita. Ensin on tää jännittävä ulkomaalaistaustainen, toisen polven taiteilija tai jos ei niin toimittaja. Arrogantti, mystinen, mielipideautomaatti, vanhempien eteen tätä koskaan ronttais en. Vaihteleva mielenlaatu, hurmaavasti boheemi, sen katseessa on kärsimystä syvää ja mä koitan auttaa. Yhtä kaikki onni on kuin postinkantaja, hoidettuaan homman siirtyy taloon seuraavaan. Erokriisin jälkeen mahdun rippihameeseen, ei auta kuin vaan yrittää ja yrittää ja yrittää. Toisen kanssa keskustelu tyynnyttävää on ja tahdon lapsen sekä kodin, mitä pikemmin sen parempi. Mä näen tässä tapauksessa pienen pojan pelkoja, jos joskus tahdon takaapäin se saattaa kavahtaa. Epävarma helmi joka kaipaa vähän kiillotusta, rehellinen virkamies tai keskiportaan johtaja. Sen ryhdikästä olemusta ihailen ja kunnioitan, pyrkimystään hyvään ja mun tyttöfrendit myös ihailee. Yhtä kaikki onni on kuin postinkantaja, hoidettuaan homman siirtyy taloon seuraavaan. Erokriisin jälkeen mahdun rippihameeseen, ei auta kuin vaan yrittää ja yrittää ja yrittää. Se täydellinen löytää. Se täydellinen löytää. Yhtä kaikki onni on kuin postinkantaja, hoidettuaan homman siirtyy taloon seuraavaan. Erokriisin jälkeen mahdun rippihameeseen, ei auta kuin vaan yrittää ja yrittää ja yrittää. Yhtä kaikki onni on kuin postinkantaja, hoidettuaan homman siirtyy taloon seuraavaan. Erokriisin jälkeen mahdun rippihameeseen, ei auta kuin vaan yrittää ja yrittää ja yrittää. Se täydellinen löytää. Se täydellinen löytää. Se täydellinen...