Peloton ja vahva ihminen, halua ei vahingoittaa. Minä olen usein heikompi, heikompi kuin tahtoisin. Tunnen kuinka varjot nousevat, tiedän että manner järkkyy. Sinä olet nuori orvokki, viaton ja herkkä kukka. Elämä on liian lyhyt vyö, naru jota koira jyrsii. Mikäli sen antaa rispaantua, sen ydin särkyy. Rakkaudesta ihmiseen, sen heikkouksiin ja pyrkimyksiin. Täytyis olla täysi mulkku, ettei huomais kauneutta. Postailevaa pikkujätkää rantatiellä marraskuussa. Jalkain alla rikkoutuvaa ensijäätä, kehon voimaa. Kehon voimaa. Sinä olet ikiaikainen, osa tätä ihmiskuntaa. Osa tätä suurta murrosta, yhtä niistä monista. Elämä on miinoitettu yö, peli joka keskeytetään. Mikäli sen antaa laskostua, ei lepattaa. Rakkaudesta ihmiseen, sen heikkouksiin ja pyrkimyksiin. Täytyis olla täysi mulkku, ettei huomais kauneutta. Postailevaa pikkujätkää rantatiellä marraskuussa. Jalkain alla rikkoutuvaa ensijäätä, kehon voimaa. Anteeksi en aio pyytää, uskon teihin joista laulan. Tunnen mielen syvänteet, ja huippuvuorten lakipisteet. Mä tunnen suurta ylpeyttä, pyyteettömästä hyvyydestä. Itsekkyys on polttopullo, kuivat seinät leimahtavat. Rakkaudesta ihmiseen, sen heikkouksiin ja pyrkimyksiin. Täytyis olla täysi mulkku, ettei huomais kauneutta. Postailevaa pikkujätkää rantatiellä marraskuussa. Jalkain alla rikkoutuvaa ensijäätä, kehon voimaa. Kehon voimaa.