Samuli Putro - Arktiseen limboon lyrics

Mä tiedän nuoren naisen, joka sängyn pohjalla lenus kahta päivää vajaat kuusi kuukautta. Tuijotteli seiniin ja kahlas netissä, vajos outoon uneen vaikka oli hereillä. Psykoosista selvittyään käski itseään; Maailma on avoin, etkä tahdo hämärään. Nyt peseydyt ja pukeudut ja kaupungille meet. Herkistynyt mieli huomas sävyt muuttuneet. Näin me marssimme arktiseen limboon, ja taivutamme polviamme. Kevät koittaa ja pian on lääkkeet loppu, hurmio ja hankaluudet. Erokirjeet ja vihaiset linnut, natsikorttitalon sameat yöt. Ajan virra**a jaetun kansan murheet, ja sukupolvikokemukset. Mä tiedän yhden jätkän, joka alkoi pelätä liikkumista keskusta**a iltapäivällä. Kun räkyttävät koltiaiset kadun kulmalla huutelivat hinttaria ja umpih*moa. Näin me marssimme arktiseen limboon, ja taivutamme polviamme. Kevät koittaa ja pian on lääkkeet loppu, hurmio ja hankaluudet. Erokirjeet ja vihaiset linnut, natsikorttitalon sameat yöt. Ajan virra**a jaetun kansan murheet, ja sukupolvikokemukset. Lieksalainen juippi mietti onko maalaista, pisti sitä pataan tossa viikonloppuna. Riemuansa levitteli kautta median, sosiaalisoituneen datapreerian. Ja kahden päivän kuluttua torin reunalla nuori nainen seisoo ilman hammasrautoja. Näkee jätkän huppupäisen tulta pyytävän, kajastus on lässyä, silti värähtelee hän. Ja poistuu.. Näin me marssimme arktiseen limboon, ja taivutamme polviamme. Kevät koittaa ja pian on lääkkeet loppu, hurmio ja hankaluudet. Erokirjeet ja vihaiset linnut, natsikorttitalon sameat yöt. Ajan virra**a jaetun kansan murheet, ja sukupolvikokemukset. Näin me marssimme arktiseen limboon. Näin me marssimme arktiseen limboon.