Ei herunut varjelusta, ei lämpöä kodin suotu Peittonansa usva musta, suojaksi särkyneen luotu Kylmät seinät ympärillä, katto vuotava yllä pään Vaatteet riekaleiset yllään; haparoi halki lumen ja jään Katoaa unet kauneudesta; pilvilinnat romahtaa Laskeutuu alas korkeuksista, ei jaksa siivet kannattaa Ei idä; kasva toivo täällä - päällä routaisen asfaltin Loska tahrii hennot siivet, hauraan morfiinienkelin Jäljet neulan raajoissansa - uutta annosta odottaa Maksuväline haaroissansa - turtuu, tottuu, janoaa… Oman lihansa rahaksi muuttaa. Häpeänsä hukuttaa Kaiken tuskansa ilmaan huutaa, itkee kunnes nukahtaa Katoaa unet kauneudesta; pilvilinnat romahtaa Laskeutuu alas korkeuksista, ei jaksa siivet kannattaa Ei idä; kasva toivo täällä - päällä routaisen asfaltin Loska tahrii hennot siivet, hauraan morfiinienkelin Vielä kerran siivilleen nousee, lennon viimeisen suorittaa Alla odottaa asfaltti jäinen, veri tahraa lumisen maan Ruumis runneltu kadulle päätyy. Noidankehä sulkeutuu Tiedä kukaan ei vastausta, minne sielunsa kulkeutuu?