Sieluuni hän huokaa muistot kyynelten. Ne kaikuvat hiljaa, vangiten sydämen valveen. Aamuntähdeksi naulittu tyhjyyden toivo aukaisee kahleen. Tunnen sen uudelleen. Voimakkaan. Hiljainen tie vapauteen, tuskattomaan. Mieleeni hän painaa mustat kirjaimet. Ne sulkevat kahleen, vangiten sydämen valveen. Aamuntähdeksi nostettu kaukainen hohde vapauttaa mielen. Tunnen taas uudelleen.