Näkökulma - Juuret lyrics

illat tuntuu pimeemmilt ku aiemmin koulun pulpetteihin haistakaa vittua kaiversin siltä se tuntu. minä vastaan maailma tulkaa vaan. yrittäkää. mä oon valmiina broidin kaverit lupas mun perään katsella mä en koskaan kokenu ees mopokastetta mut ei lumi tehny enkeleitä eteiseen mun pumpulilinna**a seinät jo repeilee äiti itki ja litki viinii kellarissa mul ei ollu mitään. nenä kiinni telkkarissa ja sieltäkään ei tullu mitään mille nauraa vois tää lintu ei halunnu muut ku lentää kauas pois mut pysyn aina pikkuveljenä opin kirjoittaa sen mitä en sano kellekkään ne tuntee mut muil nimil. voitte hautaa ne raita ku raita mä oon aina Simo Kauhanen koska mä teen todellista musiikkii ei koskaan rutiinii mikää ei oo muuttunu koska mä teen todellista musiikkii ei koskaan rutiinii ja mikään ei oo muuttunu (ne ei oikeen koskaan tajunnu mua tai siltä must tuntu. ne ei tienny mitä tehdä mun kanssa tai mitä tehdä mulle) ne ei pysty määrittämään mua. helpompi käsitää väärin mä en osaa muttaa maailmaa. mut mä väritän äänin sen mä osaan. opettelin nuorena päästää jotain ulos minkä pidin aina kuoressa katkeran suloista. surullisen kaunista vähän sekavaa niinku päivät tähän asti rytmin lumoissa kun yks putos vauhdista ja etsi jotain mikä tekis olon paremmaksi mä löysin silloin itseni rytmist yks. kaks ja yks. kaks mä en ollutkaan yksin kun muut ei kuunnellu. mä en valehdellu Elan levyl en Kovalla maalla. en Näkiksen ekal levyl kaikki totta. tappeluista kriiseihin sanasta sanaan. ensimmäisist viimeisiin biiseihin kaikki totta. puettuna riimeihin Tuomas Kauhanen ekasta viimeisiin biiseihin Koska mä teen todellista musiikkii rehellistä. ei koskaan rutiinii siinä mist lähettiin mikään ei oo muuttunu levottomampi sielu. kovemmat kädet pakko päästä pois. mene. koe ja näe mä en nää selviytyjii. mä nään tyytyjii on tarpeeks unelmia pilkkahintaan myytykin kerro sinä. mitä sä haluut tehdä mitä sä haluut nähdä. minne sä haluut mennä tääl opetetaan kaivaa unelmilleen hautoja rivitaloi. valkosii aitoi. farmariautoja mieluummin keskivertoi. ku äärimmäisyyksii laspsest asti persoonat pyyhitää häivyksiin mut se ei häivy niin. se on meissä kaikissa vai luuletsä. et me ollaan samanlaisia on yks. ja kaks. ilman kolmatta aitous tulee helpoiten. ei tarvii kun olla vaan ole vaan. elä vaan. pysytsä kuva**a? sitä on elää unelmaa tai kuolla mukana mä teen todellista musiikkii sponttaanii. rehellistä. ei koskaan rutiinii siinä mist lähettiin. kai mä oon juurtunu simo ja tuomas. mikään ei oo muuttunu koska mä teen todellista musiikkii sponttaanii rehellistä. ei koskaan rutiinii siinä mist lähettiin. kai mä oon juurtunu simo ja tuomas mikään ei oo muuttunu