Tunnen olevani niinkuin kilpikonna, tai niinkuin joku etana. Joka suunnatonta omaisuuttansa, raahaa kaikkialle mukanaan... Kiskon itseäni niinkuin kivirekeä, kiroillen ma**an hitautta... Se ja painovoima, pitää huolen siitä, ettei vauhti huimaa päätä pehmeää... Kilven alla kyyristelen muilta turva**a, lymyilen katseilta suoja**a... Häpeämpä hieman ulkomuotoanikin, viihdyn pimeässä piilossa... Tunnen olevani niinkuin joku kuoriainen, tai niinkuin Elsa Turakainen. Tästä toukasta, ei kuunapäivänä, kaunista perhosta, tule kehittymään