on mutaa kuonossa ja mutaa korvissa on mutaa silmäkuopissa ja mutaa jopa niiden takana ja hieman kutua joka kohta on jo sammakoita sen rekan kuljettaja ei tainnut huomata eihän mulla ollut hiha**ani edes heijastinta kuin suuri luuta se ojaan lakas minut pientareelta minkä kevät kastelee sen kesä kuivaa kesän kuivattaman syksy hukuttaa sitten tulee talvi joka jämät jäätää talven jäiset luiset sormet kevät vihdoin katki raksauttaa kas pinta kohoaa ja minä mukana vikkelästi nuijapäät pujahtavat ulos piilostaan taas yksin oja**a kellun kohti siltarumpua