Minä kuljen siellä missä maailma on pimeä ja lohduton. Takapihoilla, joissa kukaan ei ole leikkinut aikoihin. Surkeutta kannan selässäni, sydämessäni muistoa sinusta ja se muisto vetää syvemmälle varjoihin. Jos ei niin pimeä yö täällä ois, en kai koskaan vois muistaa ihanuuttasi Varjonkukka. Ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät ei niiden välissä voisi kokea unen kauneutta. Maailma tappaa kaiken kauniin, mutta sinua en sille anna. Pidän sala**a sinut, Varjonkukaksi kastoin. Sotamies voi rakastaa kuningatartaan ikuisesti vaan koskaan ei kai käy päinvastoin. Jos ei niin pimeä yö täällä ois, en kai koskaan vois muistaa ihanuuttasi Varjonkukka. Ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät ei niiden välissä voisi kokea unen kauneutta. Jos ei niin pimeä yö täällä ois, en kai koskaan vois muistaa ihanuuttasi Varjonkukka. Ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät ei niiden välissä voisi kokea unen kauneutta.