Kohmeisia taloja jäisiä, pimeitä ikkunoita uurteisia kasvoja ihmiset kuin rumia patsaita Vaihdan asentoa kylkesi on kylmä kuin maailma enää ei naureta olemme totisia ihmisen lapsia Olen kadottanut sieluni jonnekin, josta ei kukaan sitä löytää voi, se haudattuna on meren mutaan Papit minut puhuvat pyörryksiin Virkamiehet painavat paperiin Pankkiirit sulkevat holveihin Kauppiaat käärivät minut pakettiin Sinä sanot: "Kun jaksaa nauraa kaikki muuttuu paremmaksi saduissa kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti." Tämä ei ole satua ei tule päivää onnellista silmänkantamattomiin meren mutaa samanlaista