Kerran kuljin yössä korven, lepikossa pilpattelin, öitsilempi mielessäni levotonna mieletönnä mettänpeittoon niinpä jäihen kootuimpa maitten alle Sillä laulaa luikuttelin soitin soitttoo suuna päänä On se mieleen siellä alla mettänpeiton valtiaalle vuoren alla vanha v oima tammen alla suuri mahti Enpä tiennyt enpä tainnut päivän kulkuu tutkannutka enpä tainnut, enpä tiennyt missä lienin missä lauloin Kauvan lauloin, kauvan soitin kauvan lauloin runojani Meni mieli muille maille kiihko kauvaksi katosi Ikiunho vuoren alla, ikijätti tammen alla, Sielt kun viimein poies pääsin, perukoille pirttiseeni, unimuisto mielessäni, pelko pieni pääkopa**a. Kerroin kullasta, kerroin ajoista kerroin, paikoista käskemäti, Lauloin kullasta lauloin ajoista Lauloin kenkään pyytelemäti.