Pienenä mua veli aina hakkas, nakkas seinään, sit se lakkas, ku kotoaan kamansa pakkas. Siitä tuli ihan kiva heppu, ja meistä ku paita ja selkäreppu. Yksi oli bisnesmies. Se tiesi, että bisnes vie. Kunnes bisnes veiki siltä kaiken, jäi sille poika ja nainen. Mutsi kirjotti seittemän ällää. Mä taas ceen, been ja kaks ämmää. Mut olin pirun hyvä kännää ja mulla oli jatkoilla aina seittemän ämmää. Mun faija se poltti kaiken. Jätti vielä elämäsä naisen. Mä taas aion sen pitää. Yksi poju ei riitä, mä haluun ite kymmenen lisää. Mun mummo on elämänsä kunnos. Sauvakävelee, vaik kadul on tungos. Se on rautaa vaan. Toivon, ettei joudu se poikaasa hautaamaan. Pappa kuoli jo ennen ku synnyin maahan. Sille seuraavan maljan kaadan. Mä vaan kaadan sen maljan maahan, senkin eteen mä raadan. Mikä tiekin lie, lopulta se elämältä liekin vie. Kuluta, kuluta itsesi uuvuksiin, koska sun kuuluu niin, koska sun kuuluu niin, koska sun kuuluu niin, niin, niin, niin, niin. Mitä jos vois ajatella laatikon ulkopuolel, mitä siellä onkaan? Onko siellä mörkö ja talouden kaatuminen, ko boksista pomppaa? Pelottavaa, pelolle päin naamaa hekottakaa. Se voi olla helvetin helpottavaa, hermot avaa. Löysää, lyö nyrkkisi pöytään. Mä oon tehny mun työni, kiristäny vyöni, menettäny yöni. Mitä vielä ne haluu ja kuin kauan menee, että sä lopettaa tajuut. Tekemällä työtä sä autat niitä ja niille ei mikään riitä. Ota diplomi käteen ja mitali kaulaan ja eläkeelle siitä. Eläkkeelle siitä. Eläkkeelle siitä.