Pyyhkeet silitän, järjestän, ruoan laitan, Kuivausrumpuun lakanat ja liinat, seisahdun, Kuulen jonkun kuiskaavan "älä kiellettyihin huoneisiin mene, muistathan" Mutta joskus aikani yksin on pitkää, Keittiössä itken ja kasvoni vääristyneet heijastuvat ikkunaan Kotiäiti oon hieman yksinäinen, Vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen Päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän Keittiössä yksin seistessäni Huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni Ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa Ei huoneisiin mennä saa Kylpyammeen pesen, suihkuverhon vaihdan, suoristan Kaakelit seiniltä huuhtelen, likaveden kaadan viemäriin Se pitää vaihtaa ennen kuin se ruskistuu Kirjahyllyn pölyt pyyhin, sohvan istuintyynyt tamppaan, Imuroin, hopeat kiillotan, kukan lehdet kuivuneet Nypin ja kerään pieneen astiaan Perheen aamuin mentyä jään askareihin, Tiskatessa ilmaantuu veri astioihin Ontuvat askeleet raahautuvat eteiseen Komeroon kätkeydyn veistä pidellen, Seinissä on joku pureutuen läpi vähitellen, Ovet ja huoneet joihin ei mennä saa Ei huoneisiin mennä saa Miksi ovia tulee lisää hirveän paljon? Huoneet vain lisääntyvät, nukun tai valvon Kotiäiti oon hieman yksinäinen, Vaikka lapsia on viisi, mies ymmärtäväinen Päivät taloon jään, tunnen sen minut nielevän Keittiössä yksin pestessäni, Huoneet lisääntyvät seiniin ympärilläni Ilmestyy paljon ovia ja huoneita joihin ei mennä saa Mieheni kotiin palaa, katsoo hän minuun Tarttuu käsiin, kysyy mikä mennyt on sinuun Hän sanoo ettei vaimoaan tunne enää laisinkaan Hän sanoi jättäneensä lapset leikkimään, Silloin kirveen nostin, iskin kohti hänen päätään Näin hänen muuttuvan joksikin josta ei puhua saa Ei siitä puhua saa, shhh…