ELA & TPH - Hetkessä lyrics

Hoidetaan homma, Timo. Mä vien tän homman himaan. Ela on pukkina vartijana kaalimaan. Suurennuslasilla tän mutkikkaan persoonan päätä käy tutkimaan, riittää mistä kertoa. Vuoristorada**a, hyvässä ku paha**a. Oon tän paskan huipul, mut mieli maa**a. Taas nousujohteis siihen asti, kunnes just se yks puhelu voi taas käynnistää vitutuksen. Mustavalkost pujotteluu tunnelmasta toiseen, mut se on kai se, joka tekee must erikoisen. Matalapaineen aikaan oon taas alhaalla. Silloin ku täällä sataa, nii sataa sit kaatamalla. Mä pidän sadetta, en aio lähtee uloskaan, mut tuska ja tunteet tuottaa myös tulosta. Viel opin kääntämään tän edukseni, käsittelee asiat ja selittää ne itelleni. Eteenpäin vaan, se kompa**i on herralla, mut tuntuu, et kaikki draama tulee kerralla. Lävähtää niskaan, ylikuormittaa, ja Suomest ku ollaan, ni lääkkeeks on juomista. Se on heikko lääke, vaan siirtää, ei poista. Noidankehä, toinen ruokkii toista. Pantava piste sille, tultava tolkkuihin. Mä poljin omat jälkeni näihin polkuihin. Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä. Hetkessä kaikki voi muuttuu. Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallaki. Hetkessä kaikki voi kaatuu. Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä. Hetkessä kaikki voi muuttuu. Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallaki. Hetkessä kaikki voi kaatuu. Kaks sormee suoraan ylös. Jos tää on susta kliseistä tai kornii, mut kuoleman kuuleminen ei mahu mun korviin. En susta tiedä, enkä tiedä miks mun tekee mieli kertoo tää, mut: Sä olit kuustoist fliga, kaunis ku mikä. Porvoolainen primadonna parhaimma**a iäs. Just päässy uuteen kouluun, kaikki niinku pitää. Seuraama**a isäs jalanjälkii. Mulle naapurin tyttö siit keltasest talost. Oikee yläikkuna, jos oli aina valot. Olit se järki päässä, mikä muilta puuttu. Ainaki multa puuttu, en muista tiedä. Mut muistan vielä ku eilisen ku nähtiin. Käytiin kattoo Titanic, sit katottiin tähtii. Sult aina oppi jotain, ainaki tunnepuolel. Sit yks aamu kuulin sun kuolleen. Se oli kai vähän, tai no silleen. Sekotti mun pään. Sun kuoleman tajuumiseen meni varmaan viikko. Olin ihan kujal, nappulat hukas. Vuoden päivät jouduin itteni kaa painii. Niin paskan, etten pystyny tulee sun hautajaisiin. Siitä pyydän anteeks, sydämes reikä. Olin potkimas kivii ja hakkaan päätä seinään. En vaan ymmärtäny, tuskin olin ainoo. Täällä kaipaa sua Aino ja muut. Sun kuolemalles ei mitään syytä nähty. Olit omas sängys, sydän vaan pysähty. Niin se kai menee, äänet vaan vaimenee. Vesitipoist otsas multaseen aameneen. Kaikil salee sama toive, ku viel näkis kerran. Koko sydämellä kaivaten Timo Juhani Snellman. Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä. Hetkessä kaikki voi muuttuu. Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallaki. Hetkessä kaikki voi kaatuu. Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä. Hetkessä kaikki voi muuttuu. Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallaki. Hetkessä kaikki voi kaatuu. Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä. Hetkessä kaikki voi muuttuu. Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallaki. Hetkessä kaikki voi kaatuu. Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä. Hetkessä kaikki voi muuttuu. Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallaki. Hetkessä kaikki voi kaatuu.