Eino Antiwakki - Kuoleman bustaaja lyrics

Kun punanen aurinko nousee, katson ikkunasta Tuijotan taivaalle, mikään ei estä mua tiputtamasta Mun musiikil ei oo rajoja ja jos on Ne pyörii välillä elämän, kuoleman ja koston Bustaajan elämä ei oo koskaan ollu rauhallista Jos sanot "menestys", menestys ei oo koskaan ollu kaupallista Ja se ei voi johtuu siit et oisin kokematon Mulle elämän ja kuoleman raja on lähes olematon Vaik vajosin kuinka pohjalle ja haluun luopuu kaikesta Niin kauan ku liekki palaa, bustaaja ei aio vaieta En haluu kerjää arvostusta keneltäkään Ette voi viedä mult mitään, mul ei oo mitään mitä menettää Ihminen etsii elämäänsä löytääkseen tarkotuksen Mulle riittää et te annatte mulle kuuluvan arvostuksen Ei oo liikaa pyydetty, liikaa syljetty on Artistit jotka ansaitsee, ne valmiiks nyljetty on Mä haluun poistuu vasta joukossa viimesten Ette voi puhuu autoist ja naisist, teil loppuu riimit kesken Musiikki menos pilal et ei se pysty ketää pitää Mitä jos räppi ei jossai vaihees anna enää mitää Kaikki jauhaa samaa paskaa, ne haluu olla osallisen Siis tuntuu ku ois hautaama**a lasta Bustasin osaan ku alotin ja oon sitä yhä Edelleen sama renki joka pitää vielä yhtä Jos et tajuu tän douppiutta nii oot vitun tyhmä Kovimmat kaikist, oikee bustaajien ryhmä Ku mä teen kappaleit, must tuntuu et mä urheilen Omistan mun biisit surkeille ihmisille jotka turmelen Mä saan sit bensaa jota ilman kulje en Tervetuloa onneliseen maahan murheitten Oon sulkeutunu, en oo varmaa koskaan nähny ulkoilmaa Happi saa aikaa sen et mun naama alkaa turpoo hiljaa Masentuneena elämä ei anna mitää hyvää Mä kulutan mun ajan, kädessä vaa pidän kynää Toivon et kuolemaenkeli ilmestyis hiljaa Mun sanat on ku kirjottais uusiks Ilmestyskirjaa Vaikka mul on taidot, nii kukaa niitä ei nää Joten mä voin mennä ja ampuu mun aivot seinää Rentoudun hautuumaalla ja pukeudun mustii Ja kun mä stagediveen, kukaan ei ota must kii Joskus räppään niin kauan et ei kielel enää maista Joskus räppään niin kauan et ei aurinko ees paista Ja tuun räppää nii kauan kunnes joku suuhun ampuu Tuun räppää nii kauan kunnes taivaalt kuu sammuu Maailmanloppu on täällä, ihmiset putoilee, jou Ne jotka uskoo Jumalaan, ne alko rukoilee, jou Ne alkoo polvistuu alttarille ja pyytämää armoo Pidän silmät auki vaik säteily polttaa verkkokalvoa Mikrofoni kädessä vaik nahkakeski Pidän mikrofoonii kädessä vaik verta ei oo ees kahta desii Elän maan alla koska siel mul ei oo paineita Aika kirjottaa tuhansii baarei ilman aiheita Oon vitun syntinen, räppään tahdis Jeesus-hymnien Joka päivä aina doupit skeidaa sylkien Ylös päin pyrkien vaikka avuin nyrkkien Kuoleman bustaaja bustaa ja aina yhtä mystinen On olemas MC:t, jotka oikeesti omistaa MC:t, jotka träkeil pommittaa Jos haluut fiittaa bustaajan kaa nii mul on limitti Nimittäin jokases biisis vähintää sata baarii minimi Teist ei oo mihikää ku ette tee mitää kunnolla Mä syljen kylmempää settii kun itse Kuolema Alotan kello yheksän, kynttilä antaa loistoa Räppään viidentoist sarjoja ja viidentoist versen toistoja Räpin priimus on vakaa niinku Linux Tuhansii vuosii sitten Egyptis kannelpriimus Todistuksen et olin ainut joka sylki lainei ku taaleja Aika, jollon vapaudest bustattiin baareja Aika, jollon MC:t oli uhan*lasii Sillon jos biisit oli wäkkejä nii MC:t rankastii MC:t hakattii varpaista hampaisii Ne sidottii kiinni puisiin rattaisii, niiden jalat katkastii Sotilaat yli ratsasti, hevoset päälle paskansi Ämseit kidutettii kunnes ne oli vammasii Kynnys nousta MC:ks oli korkea Mun tuleminen oli ennustettu, siks mun kunniaks soitettiin torvia Mun kunniaks järjestettiin juhlia ja turnajaisia Jumalten alttaril uhrattiin lapsia, naisia Ja nyt vuonna kakstuhatkolme omistan taas En omista rahaa vaan riimeillä mä omistan vaan Jokasel soturil on kirves haudattavana Kuoleman bustaaja siihen asti ku makaan hauda**a