Olen palanut halusta suudella sinua Kuunnella sinua Nyt olen elämäni kirjan uudella sivulla Oppineena tuntemaan kipua Sietämään sitä Tulenko koskaan tietämään Mitä silloin ajattelit Kun hiljaa tajunnastani ulos sanat revit Aika on tappava voima Ja se on tappava noin vaan En jaksa jaloilla itseäni kantaa Hukun itsesäälin valtaan Vaikka ruotoni ruostuisivat Lauluni lahoaisivat Piirteeni multaan vajoaisivat Tavuni taittaisivat matkansa pakolaisina Oli vaikea päästää irti vielä Silti tiedät, että elävänä arvostin juurtumista Katse maa**a, niin että puutu niska Maa on meidän jokaisen lopullinen kohtaamispaikka Sinne en oo valmis lainkaan Mutta se kutsuu minua Raadot kuin seireenit Taas voin kuin eilenkin Päivät suren tunteja On minulla vain unenpuute ja haluttomuus Olen kadottanut halut tomuus Joka jäi jälkeesi kun lähdit Kun alkoi uusi aika Olen kadottanut syyni pelätä Samalla syyni herätä Olen kiinnostunut vähän kaikesta Mutten paljon mistään Arvon missä kulutan ohi lipuvat päiväni Näin hävis kaikki ne yöt Jotka vietin miettien valla**a viettien Saanko mistään mitään irti Katkon viisarit Sammutan auringon ja kuun Jätän jäljelle vain etäiset tähdet Kalenterini kaavoilla haaveitani haavoitan Irti kahleista repäisen kädet Tulen olemaan onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin Menneisyyttäni muuhun kuitenkaan vaihtais en Irtaudun ajasta joka minua vuoden kituutti Riisun yltäni ne kuolleet minuutit