Shiet, hei, hei. Mut on tehty unelmist suurist, silti pidän kii mun juurist, ku tää kaikki voi katoo vaan yhes helsinkiminuutis. Oot MySpaces, Facebookis, beibi mä oon sillonki duunis. Jatka sun kuutist, vedä vittu muuvssit, beibi mä oon sillonki duunis. Vahva sielu ja ruumis, selvitty vastatuulist ja paskast tuurist. Nyt mun mustas huudis mä bostaan taka-alal niin coolist. Antaa kriitikoiden vihata, se on ihanaa. Mut nalle, ei oo mun vika, et oot lahjaton ja lihava. Haa, kato mä nauran sulle nyt. Mä laulan sulle nyt, kato tätä miljoonan euron hymyy. Ku sä hyydyt ja ryydyt, en tyydy vähempään. En viel huipul, mut lähellä ku sä et oo viel lähelkään. Mun kohtaloni, mun kohtaloni. Sä kuulet sen stoorist, ei päivääkän ilman toivooni. Mun kohtaloni, katsomat varjoon. En anna minkään himmentää tätä loistoo. Mun kohtaloni, mun kohtaloni. Sä kuulet sen stoorist, ei päivääkän ilman toivooni. Mun kohtaloni, katsomat varjoon. En anna minkään himmentää tätä loistoo. Mikä saa mut tunteen näin yksinäiselt? Hajoo pää. Mikä sai mut kulkeen päin helvettii, en valoo nää. Mun ura oli mulle valmiin valittuna. Sun mukaan mun pitäis olla vielä kahlittuna, ahdistuneena. Nyt valmiiks valmistuneena. Eka vaan valveunena. Tuun treenaan vavhistuneena, boy. Ja musiikki on ainoo, mikä mun korvissa soi. Todistaa toi, et ei tätä mikään monistaa voi. Monil tavoin näitten molempien kaa monil lavoil. Ei tonnei rahoi, mun tonni mut tänne toi, moi. Ja mäkin voin tehä sen, nähä sen. elää sen, lepää en, pelkää ketään en, me lennetään, mäin. Mun kohtaloni, mun kohtaloni. Sä kuulet sen stoorist, ei päivääkän ilman toivooni. Mun kohtaloni, katsomat varjoon. En anna minkään himmentää tätä loistoo. Mun kohtaloni, mun kohtaloni. Sä kuulet sen stoorist, ei päivääkän ilman toivooni. Mun kohtaloni, katsomat varjoon. En anna minkään himmentää tätä loistoo. Uskon kohtaloon katsomatta varjoon. Silmät auki kulkijalla, mitä maailma tarjoo? Nään mielen eurois, en skidin ollu paljoo. Pidän pään kasas, pidän kiinni joka sanast. Ei millään pahal, mut teen tän vaan mun taval. Kirjotuksist totuus joka ikiselle san*lle. Kuka sä oot sanoon miten kävelen näis kengis? Kohtalon vierel mun tiel pysyn hengis. Mä nään nää, turha totuut kääntää. Tää riippumaton tyyli ei saa mua kääntymään, män. Kävi miten kävi, kävelen matkani läpi. Kohtalo vierel, todellisuus silmilläni. Mun kohtaloni, mun kohtaloni. Sä kuulet sen stoorist, ei päivääkän ilman toivooni. Mun kohtaloni, katsomat varjoon. En anna minkään himmentää tätä loistoo. Mun kohtaloni, mun kohtaloni. Sä kuulet sen stoorist, ei päivääkän ilman toivooni. Mun kohtaloni, katsomat varjoon. En anna minkään himmentää tätä loistoo. Mun kohtaloni, mun kohtaloni. Sä kuulet sen stoorist, ei päivääkän ilman toivooni. Mun kohtaloni, katsomat varjoon. En anna minkään himmentää tätä loistoo. Mun kohtaloni, mun kohtaloni. Sä kuulet sen stoorist, ei päivääkän ilman toivooni. Mun kohtaloni...