Syksy peittyi pilviin lyijynraskaisiin taisteluni tiensä löysi loppupäätelmiin Oon kyllin synkistellyt, kyllin häilynyt kappaleiksi itseäni kyllin repinyt Meissä ei oo miestä yhteiseen matkaan maalliseen, miestä nuorukaisten otsan kirkkauteen, entiseen Ei se enää kestä ei se kärsi kaikkea ei jää katoamatta ei ees jaksa toivoa ei se enää kestä on aika luopua murhe nautittava yksin raakana ystävyyden haudalla Paljon meni hyvin
liikaa huonommin yhteistä ei jätetä, niin aina palasin Oon kyllin ymmärtänyt, kyllin kysellyt viimeisetkin voimarippeet kasaan riipinyt Meissä ei oo miestä yhteiseen suureen kaikkeiteen, miestä nuorukaisten voimain koitokseen, entiseen Ei se enää kestä ei se kärsi kaikkea ei jää katoamatta ei ees jaksa toivoa ei se enää kestä on aika luopua murhe nautittava yksin raakana ystävyyden haudalla ...(x2)