Syksy peittyi pilviin
lyijynraskaisiin
taisteluni tiensä löysi
loppupäätelmiin
Oon kyllin synkistellyt,
kyllin häilynyt
kappaleiksi itseäni
kyllin repinyt
Meissä ei oo miestä
yhteiseen matkaan maalliseen,
miestä nuorukaisten otsan kirkkauteen,
entiseen
Ei se enää kestä
ei se kärsi kaikkea
ei jää katoamatta
ei ees jaksa toivoa
ei se enää kestä
on aika luopua
murhe nautittava
yksin raakana
ystävyyden haudalla
Paljon meni hyvin
liikaa huonommin
yhteistä ei jätetä, niin
aina palasin
Oon kyllin ymmärtänyt,
kyllin kysellyt
viimeisetkin voimarippeet
kasaan riipinyt
Meissä ei oo miestä
yhteiseen suureen kaikkeiteen,
miestä nuorukaisten voimain koitokseen,
entiseen
Ei se enää kestä
ei se kärsi kaikkea
ei jää katoamatta
ei ees jaksa toivoa
ei se enää kestä
on aika luopua
murhe nautittava
yksin raakana
ystävyyden haudalla ...(x2)